Vaeltamaan ulkomaille

Suomalaiset vaeltajat tuppaavat jäädä kiertämään kotimaan kohteita ad infinitum, vaikka maailma on täynnä erämaita, joita tutkia. Useimmilla ei riitä viitseliäisyys eikä uskallus heittäytyä vieraan luonnon helmaan, jossa niin maan muoto, tuoksut, äänimaailma ovat aivan vieraita, puhumattakaan kasvillisuudesta ja eläimistöstä. Todellinen vaeltaja ei kuitenkaan pelkää ylittää mukavuusrajojaan, vaan on valmis kohtaamaan luonnon sellaisena kuin se vastaan tulee. Siksi mielestäni suomalaistenkin pitäisi lähteä rohkeammin vaeltamaan ulkomaille.

Vaeltamaan taigalle

Taigavyöhykkeen havu- ja sekametsät ovat suomalaisille tuttua maastoa. Tutun maaston hieman erilaisilla vivahteilla voi kokea vaikkapa Pohjois-Ruotsin metsissä. Jos on valmis näkemään hieman enemmän vaivaa, Kanadan erämaat ovat loputon aarreaitta taigamaastoa rakastaville. Paikallinen eläimistö poikkeaa myös selkeästi suomalaisesta, joten uutta nähtävää on paljon. Koskematonta erämaata riittää loputtomasti.

Samankaltaista maastoa kuin Kanadassa on tietysti runsaasti Siperiassa ja muualla pitkin Venäjän suurta maata. Siperiassa kannattaa miettiä tarkkaan, mille alueelle menee vaeltamaan, sillä osa köyhistä seuduista saattaa olla ulkomaalaisille hieman haastavia. Monet suoalueet ovat myös sellaisia, että niillä eteneminen voi olla liki mahdotonta. Toisaalta kauneimmillaan Siperian metsien peittämät vuoret ja suunnattomat, raukeat joet edustavat arktisten kansojen yhteistä myyttistä mielenmaisemaa ja niiden keskellä voi tuntea vuosituhansien sulavan yhteen, vielä paljon paremmin kuin Lapissa.

Eräs asia, joka kannattaa huomioida, ovat erilaiset villipedot. Suomalaisiin arkoihin karhuihin tottunut vaeltaja ei välttämättä ymmärrä varoa kylliksi muiden karhulajien kanssa. Esimerkiksi vulkaanisen ja rujonkauniin Kamchatkan karhut ovat tunnettuja aggressiivisuudestaan, samoin jääkarhut, joita toisinaan liikkuu myös aivan pohjoisimmassa Siperiassa.

Vaeltamaan vuorille

Skandit ovat kaunis ja hallittavan suuruinen vuoristo, josta on hyvä aloittaa vuoristovaeltaminen. Hieman haastavampia ja jylhempiä vuoristoja kaipaava voi suunnata Alpeille, joilta löytyy monen tasoisia vaellusreittejä eri tarkoituksiin. Reittejä on aina Sveitsin läpitunkemattomista huipuista Baijerin loiviin ja metsäisiin alarinteisiin. Todellisia helmiä vuoristovaellukselle löytyy kuitenkin kauempaa. Andit ovat tunnetut monenlaisista ilmastoistaan ja historiallisista monumenteistaan. Maailman vuoristoista kaunein on kuitenkin Himalaja, siitä ei pääse mihinkään. Sen mahtipontisuus ja seesteisyys on aivan oma luokkaansa. Himalajan vuoristopolut herättävät kulkijassaan helposti sellaista syvää nöyryyttä ja hiljaisuutta, jota on muulla tavoin vaikea saavuttaa.

Vaeltamaan sademetsään

Jos taigalla on syytä ottaa huomioon paikalliset villipedot, niin sademetsissä se on erityisesti tarpeen. Sademetsävaellus asettaa kuitenkin erityishaasteita, joita ei ole syytä vähätellä. Paikalliseen eläimistöön ja kasvistoon tottunut opas on pakko olla mukana, sillä biosfäärin moninaisuuden varjopuoli on se, että myös erilaisia myrkyllisiä eliöitä on enemmän kuin vaikkapa subarktisissa metsissä. Sademetsävaellukset ovat kilometrimääräisesti lyhyempiä kuin vaikkapa tunturivaellukset, sillä eteneminen useimmissa sademetsissä on äärimmäisen hidasta. Afrikasta on vaikea löytää kokonaan yhteiskunnallisesti vakaita sademetsämaita, joten matkailijan on ehkä parempi suunnata vaikkapa Kaakkois-Aasian tai Etelä-Amerikan viidakoihin.

Hyvää tietoa ulkomailla vaeltamisesta löytyy täältä. Varusteet voi hankkia tästä verkkokaupasta.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *